Vaikka yrittäisin uskotella itselleni, että osaan jakaa aikani tasapuolisesti lasten kesken, ei se pidä paikkaansa. Onni vie minulta aikaa ja energiaa. Lisäksi teen Onnin kanssa enemmän, sillä hän tarvitsee enemmän apua leikkimisessä, hahmottamisessa, ymmärtämisessä ja oppimisessa. Uudet kokemukset hyödyttävät Onnia, joten otan mielelläni Onnin mukaan melkeinpä minne vain, vaikka toisinaan sisarukset toivoisivat, että jättäisin Onnin kotiin tai että he pääsisivät Onnin sijaan.
Eniten tästä kärsivät ehkäpä Onnin kaksi nuorinta isoa sisarusta sekä pikkuveli, jotka ovat kaikki sen ikäisiä, että asiat joita heidän kanssaan voi tehdä, ovat asioita joita voi tehdä myös Onnin kanssa. Joten he pääsevät äärettömän harvoin mihinkään ilman että Onnin tulee myös mukaan. Onnin mukana oleminen taas tarkoittaa sitä, että suurinosa minun (ja myös heidän) energiasta menee Onnin olemiseen. Se tulee automaationa meiltä kaikilta, olla hereillä jatkuvasti Onnin suhteen. Ja koska me olemme niin kiinni siinä mitä Onni tekee tai mitä hän saattaa tehdä, mikäli emme ole hereillä ei välitöntä, hetkessä olevaa yhdessä oloa useinkaan synny. Vaikka meillä on hauskaa ja ihanaa yhdessä, on siinä vääjämättä hetkiä, jolloin Onnin sisarukset stressaavat olenko minä tarpeeksi hereillä Onnin suhteen (sillä minun on oltava hereillä heidänkin suhteen) ja koettavat paikata minua niissä asioissa, joissa en huomaakkaan herpaantuneeni hetkeksi.
Tässä asiassa minulla (ja ehkä monella muullakin) olisi paljon opittavaa ja opeteltavaa, sillä ei oikeastaan ole sisarusten tehtävä kantaa huolta omasta sisaruksestaan tai olla heitä, jotka joutuvat taipumaan vain siksi, että yksi tarvitsee enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti