8.7.2016
Tänään kolahti postista Onnin neutopsykologisten testien tulokset. Teksti oli aika rankkaa, vaikka eivät saaneetkaan aikaan mitään tunne mylläkkää. Lopputulema oli jo käyty perjantaina kasvokkain psykologin kanssa läpi. Hän oli ihailtavan rehellinen, eikä kierrellyt kysymyksieni ympärillä. En tiedä muista, mutta itselleni on tärkeää tietää faktat ja se, mihin tulevaisuuden suhteen on hyvä varautua vaikka skenaario ei sitten toteutuisikaan. Ei tarvitse itse miettiä ja arvuutella, vaan on heti selvät sävelet, että voidaan mennä noin monta astetta vasemmalle tai tuon verran oikealle. On paljon helmpompi lähteä reissuun (ja ennen kaikkea pakata), kun on tiedossa, että voi sadella lunta, mutta olla myös hellettäkin. Osaa pakata oikeat kamat laukkuun, eikä tarvitse shortseissa hytistä lumituiskussa.
Meidän pläni miehen kanssa on valmistella itsemme siihen, että tässä mahdollisesti tulee lievä kehitysvamma diagnoosi. Se on täysin mahdollinen. Ja realiteetit on siis rakennettava sen mukaan, että näin voi aivan hyvin tapahtua. Meidän tehtävä on valmistella Onni siihen, että jos niin käy niin hänellä on kaikki tarvittavat taidot ja työkalut pärjätä elämässä myös sen jälkeen, kun aika meistä ottaa ja jättää. Totesimme yhdessä, että on hyvä jo nyt tiedostaa se, että meillä saattaa olla jossain vaiheessa lievästi kehitysvammainen aikuinen poika, joka haluaa perustaa perheen, ja jolla suomen lakien mukaan on oikeus siihen. Meidän velvollisuus vanhempina on ymmärtää se, että silloin voi olla jotta muutto espanjaan eläkepäiviksi ei ehkä totudu. Ja koska Onni oppii hitaanlaisesti ja tarvitsee toistoja, on hyvä alkaa hiljalleen harjoittamaan valmiuksia ottamalla poika mukaan arjen askareisiin entistä enemmän.
12.7.2016
Tänään kolahti postista Neuropsykiatriasta diagnoosin tarkennus kelaa varten, jossa kerrottiin, että mahdollisesti diagnoosi tarkentuu ja tulee olemaan F70. Lievä kehitysvammaisuus. Huolimatta kahdeksannen päivän postiivisesta vireestä, tekisi mieli itkeä...edes hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti