Onnilla on viisi sisarusta ja kaikki ovat hänelle todella rakkaita. On oikeastaan aika ihana nähdä kuinka paljon hän välittää sisaruksistaan ja kuinka mielellään touhuaa heidän kanssaan. Sisarukset eivät välttämättä itse ole aina yhtä innoissaan, kun Onni on liimaantuneena heihin kuin iilimato tai ei anna hetken rauhaa.
Sisaruksista toiseksi vanhin, jonka olisin kuvitellut olevan heistä juurikin se joka ei Onnin seurasta niin perusta, osaa toimia Onnin kanssa kaikkein parhaiten. Jos on menoa ja mukana on meidän neiti näppärä asiat sujuvat, niin että meinaan itse unohtaa Onni onlevan minun vastuullani eikä hänen. Jostain kumman syystä hän tajuaa Onnia silloin kun me muut emme. Ei ole erikoista, että juuri hän pysäyttä meidät vanhemmat ja osoittaa missä on se ongelma, miksi Onni ei tajua ja missä me menemme vikaan.
On sinällään sääli ettei hän haaveile tekevänsä uraa erityislasten kanssa, sillä jos jollakulla niin juurikin hänellä on ammattiin kaikki edellytykset. Muutama päivä sitten, kun Onnin kanssa teimme puuhakirjan tehtäviä, jotka ostin lidlistä, ei hommasta meinanut tulla mitään. Onni ei ymmärtänyt kun yritin ohjeistaa häntä. Kuvaryhmistä piti löytää kuva joka ei kuulunut joukkoon. Onni ei tajunut mitenkään päin, vaikka koetin eritavoin ohjeistaa. Lopulta meidän 16-vuotias tuskaistui ja käski minun o1la hiljaa ja näytti Onnille jokaista kuvaa kerrallaan ja kysyi mitä kuva esitti. Sitten hän kysyi mitä kuvat olivat, osoittaen pienempää ryhmää ja lopulta osoittaen kuvaa joka ei kuulunut joukkoon. Loputkin tehtävät menivät samoin tavoin, likka ohjeisti ja Onni tajusi, ainakin joten kuten.
Likka on katraasta se, jonka kanssa tunsin välillä etten pärjää, kun hän oli pienempi. Hän tuntui liian fiksulta ja sai usein sanattomaksi sutjautuksillaan. Kun hän päätti opetella ajamaan ilman appareita, ei häntä saanut auttaa. Hän meni yksin pihalle ja oppi tunnissa pyöräilemään. Kun hän päätti opetella lukemaan ja kirjoittamaan ennen koulua, ei häntä saanut taaskaan auttaa. Muutaman viikon päästä hän näytti kuinka luki ja kirjoitti (en vielläkään tiedä kuinka hän oppi?!!?). Samoin hänen tiedonjanonsa oli pienenä aivan suunnaton. Jos en tiennyt jotain oli minun otettava selvää sillä "en tiedä" ei kelvannut vastaukseksi. Siinä mielessä Onni ei todellakana ole ollut edes haastavin lapsi (ainakaan tähän asti). Ei vaikka hänellä onkin F83 ja todennäköisesti lievä keva.
Koska tuo lukioon lähtevä neito pärjäilee niin hyvin Onnin kanssa, ehdotin hänelle keinoa ansaita rahaa itselleen. Jos hän kerran viikossa tekisi tunnin Onnin kanssa tehtäviä (opettelisi kirjaimia ja aakkosia, tekisi puuhakirjan tehtäviä) saisi hän sitä vastaan kuukausirahaa tienattua itselleen. Itselleni oli helpotus, että likka suostui. Illoista lohkeaa nykyisin noin tunti Onnin kanssa touhuamiseen, jolloin leikin/lukemisen/pelaamisen varjolla koetamme opetella värejä, lukuja, puhetta ja motoriikkaa.Väkertelen temppuratoja Onnille ja pikkuveljelle tai keksin omat säännöt peleihin, jolloin pelit pysyvät mielekkäinä. Joten on ihan mukavaa, jos kerran viikossa minun ei tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti