Palaute keskustelu oli tänään. Vastoin omia ennakko-odotuksiani, diagnoosi pysyy samana. F83, ei kevaa. Ei vielä. Syynä ei ole se, että Onni olisi suoritunut testeistä huomattavasti edelliskertaa paremmin, mutta kehittymistä oli tapahtunut joissain osa-alueissa.
Katselin papereita, kun psykologi kertoi havannoistaan ja suosituksistaan. Kolmessa kohdassa oltiin tehty iso harppaus, oltiin ikätasolla tai ainakin melkein. Sitten oli muutama kohta, jossa viivettä oli n. 2-vuotta ja lopuissa huomattavasti enemmän. Psykologin mukaan lääkäri kertoo kesällä enemmän Onnin diagnoosista ja tukitoimista, joista Onnille on apua.
En saanut silmiä irti paperiesta, tuijotin vain niitä ja mielessä kävi sata kysymystä, joista kysyin vain yhden. Kohdan, jossa Onni oli ollut edelliskerralla lähellä ikätasoa, mutta nyt oltiin jääty jälkeen totaalisesti. Siinä oltiin menty takapakkia ja koulussa seurattaisiin, käykö muissa osioissa samoin vai tuleeko kehitystä. Psykologi kuitenkin painotti kohtia, joissa oli kurottu kiinni ja tehty iso harppaus, Ja hyvä niin. Mutta kaikki ne kohdat, joissa ei, joissa oltiin jäljessä. Hyvinkin paljon jäljessä. Jos viivettä oli niinkin paljon, niin kuinka Onni ei voi olla kehitysvammainen? Miten se on mahdollista?! Tätä kysymystä en saanut suustani, vaikka omassa päässäni kysymys jyskytti kuin vasara. Miten Onni voi olla "normaali", jos viivettä monin osin näkyi olevan jopa yli 3-vuotta?
Rehellisesti sanottuna en tiedä olinko enemmän raivoissani kuin helpottunut, kun selvisi ettei Onnille tule kehitysvamma diagnoosia. Varsinkin kuin näin testituloksia ja niistä päätelleen keskiarvo jäi kutakuinkin lähelle 5-vuotiaan tasoa, joka Onnin tapauksessa on hieman yli kehitysvamma diagnoosi rajan (laskukaava: testitulos ikä / oikea ikä x 100 = ÄO lapsella). Suosituksen saimme kuitenkin kouluun, jossa on erityinen osaaminen erityisten lapsien kanssa, ja tämä oli todella positiivinen uutinen. Onni tulee saamaan (mikäli saamme paikan) parasta mahdollista opetusta. Koska Onni ei kuitenkaan ole kehitysvammainen emme ole oikeutettuja aamupäivähoitoon, emmekä loma-aikojen hoitoon. Joten jonkin näköisiä järjestelyitä työaikojen suhteen joudumme todennäköisesti tekemään.
Tarhan Elto kysyi minulta palaverin päätyttyä, mikä fiilis minulle jäi palaverista. Sanoin jääneni miettimään miksi Keva diagnoosia ei Onnille tullut, vaikka viivettä oli osin todella paljon. Emmekö saanet sitä koska resursseja ja rahaa ei ole? Ja jos näyttää siltä, että kehitysvamma diagnoosi on kuitenkin mahdollinen, niin miksi meille annettiin toivoa, että Onnista tulee kuin muut?
Nyt sitten odotetaan papereita, joissa tulokset on kirjoitettu auki ja palautteessa kuullut asiat asettuvat omaan kontekstiinsa tutkimusten kanssa. Sitten voin lopullisesti päättää olenko samaa mieltä lääkärin kanssa Onnin diagnoosista vai en.
Näillä siis mennään ja tulevaisuus on yhtä mysteeri kuin muutama vuosi takaperin. Mitään varmaa ei ole suuntaan tai toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti