Tässä on oltu useampi kuukausi hiljaa. Ei siksi, etteikö olisi ollut bloggaamisen aiheita. Niitä on ollut, paljonkin. Tässä vaan on ollut niin paljon kaikkea.
Syksyllä hain kouluun, ja ihmeekseni myös pääsin hakemaani ammattikorkeaan. Samaan aikaan äitini sairastui ja menehtyi noin kuukaudessa sairauteensa. Joten syksy meni pääsykokeiden ja surun käsittelyssä. Kevät opiskellessa ja töitä tehdessä. Kesä ladaten akkuja.
Onnilla oli kesällä taasen tutkimusjakso neurologisella. Tällä kertaa jakso vei vähemmän aikaa kuin aikaisemmin. Selvisimme kolmella lyhyellä aamupäiväkäynnillä. Kehuja tuli paljon ja kehitystä oli tapahtunut. Vaihteluväli on 4-6-vuotiaan välillä. Toisissa ollaan kaksikin vuotta jäljessä ja toisissa asioissa taas ikätasolla. Silti mietityttää.
Onni ei laske, kuin kolmeen. Välillä ei sinnekään. Joskus yllättää ja saa laskettua viiteen. Ne kerrat ovat tosin harvinaisia. Värejä ollaan koetettu opetella, mutta aika laihoin tuloksin. Sinistä väriä näytettäessä Onni osoittaa taivasta, toisinaan ruohikkoa. Meno on varsin vuoristoratamaista. On päiviä, jolloin yllättää osaamisellaan ja päiviä, jolloin tuntuu ettei osaa edes niitäkään joita aiemmin on osannut.
Onnilla on käytössä ekapeli tabletilla, mutta en ole kovinkaan innostunut pelistä itse, eikä se tunnu olevan Onnillakaan oikein hallussa. Pikkuveli, joka on kolmen, osaa käyttää ekapeliä paremmin. Onnille koko idea tuntuu olevan hukassa, josta syystä ei kauaa jaksa ekapelin parissa. Mikko Mallikas peli taas on Onnin suosikki, mutta siinä ei oikein opi niitä asioita, joita olisi hyvä oppia. Toisinaan ajatuksissa siintää, että lähtisin kehittelemään Onnille sopivaa, opettavaista peliä, mutta vielä en ole tehnyt oikeastaan mitään asian eteen. Idea on päässä ja paperilla (osa käyttöliittymistä suunniteltu myös koodausvalmiiksi), ja se on saanut ihan hyvää vastaanottoa aina kun olen siitä puhunut eri alojen ammattilaisten kanssa. En vaan ole uskaltanut hypätä siihen junaan itse, joka tavallaan on sääli. Eniten ehkä pelkään sitä, että idea onkin loppujenlopuksi susi, tai että sille käy samoin kuin Lunchie sovellukselle. Mutta se sovelluksista ja peleistä. Takaisin Onniin.
Onnilla alkaa eskari muutamien päivien päästä. Syksyllä 2016 saimme pidennetyn oppivelvollisuuden ja tarhassa järjestettiin kerta viikkoon Onnille yksilöityä eskariopetusta. Kohta alkaa integroitu eskari, jossa on kaksi muuta lasta. Ryhmä on siis hyvin pieni. 2017-2018 vaihteessa on uudet psykologiset testit ja selviää vaihtuuko F83 kehitysvammadiagnoosiin. Jostain syystä ahdistaa sitä enemmän, mitä lähemmäksi tuo ajankohta tulee. Ehkä siksi, että pelkään, jotta itse en ole tehnyt tarpeeksi Onnin hyväksi. Mitä jos -ajatukset pyörivät päässä tuon tuosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti